keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Juoksupuomiahdistus ja potilas Luka



Taas on pari kuukautta päässyt kulumaan edellisestä postauksesta ja aika monta asiaa ehtinyt tapahtua. Kursitaanpa siis kokoon sekalainen tiivistelmä siitä, mitä meille kuuluu.

Kujeen kanssa kisattiin tokossa toinen ALO1, 180 pistettä ja KP. Lukan kanssa rikottiin kahden vuoden kisapaussi. Tuloksena oli VOI3, 205,5 pistettä ja 3. sija. Palaan tarkemmin näihin erillisessä postauksessa.

Agilityssa palattiin Kujeen kanssa kisaamaan muistaakseni puolen vuoden tauon jälkeen. Agilityradalta napattiin heti nolla ja noustiin kakkosiin. Rata oli todella tahmean tuntuinen, Kuje ei oikein tuntunut hoksaavan heti mitä tultiin tekemään. Se liikkui varsin hitaasti normaaliin verraten ja oma ohjaamiseni tuntui ihan kamalan takkuiselta ja myöhästelevältä. Puomi oli huono, yhden takajalan osuma. A sen sijaan toimi hyvin, vaikkakin Kuje oli ihan viittä vaille tulla ohi siitä. Päivän toinen rata oli kakkosten hypäri jolla vauhti oli jo kohdallaan ja josta jäi kaikin puolin parempi fiilis kuin ensimmäisestä radasta. Huonon ohjausvalinnan vuoksi tuloksena oli kuitenkin hylsy väärästä putkenpäästä, myöhemmin mokattiin huolella myös kepit. Hienoja onnistumisia silti tällä radalla ja mentiin varmistelematta liikaa.





Olen jo pitkään ahdistunut tästä meidän juoksupuomiprojektista. Sehän on tuntunut edistyvän ihan kohtalaisesti. Suoraan mentäessä etupalkalla osumat ovat lähes varmoja. Luonnollisestikin treenejä on lähdetty vaikeuttamaan ja esimerkiksi vinoja poistumisia ja käännöksiä tehdessä on tullut hyvin ilmi ettei Kujeella oikeasti ole hajuakaan siitä että mitä sen pitää tehdä. Heti kun mikään asia muuttuu vähänkään (ei etupalkkaa, uusi puomi, puomin sijainti, minun sijoittuminen....) niin Kuje loikkaa kontaktin yli. Turhauttaa ja toisaalta kyllästyttää harrastaa pelkkää puomia. Jos jatkaisin juoksupuomin kanssa meidän olisi varmaankin alettava tekemään uudelleen jollain muulla metodilla, luulen että suoralla etupalkalle mentäessä osumaprosentti on niin suuri vain siksi että Kujeen laukka on aika optimaalinen puomille. Tässä vaiheessa tuntuu kyllä siltä, että tahtoisin mieluummin alkaa treenaamaan muita agilityjuttuja (joissa meillä on vielä paljon puutteita) ja kisaamaan. Edellisissä treeneissä testasin onko pysäri muistissa ja olihan se, siitä saataisiin hyvä ja toimiva varmaan muutamalla treenillä.

Olen miettinyt asiaa monelta kantilta. Vaikka palaisinkin pysäreihin, ei viimeisen puolen vuoden työ olisi hukattua aikaa. Kuje on saanut valtavasti lisää irtoavuutta, estefokusta ja itsevarmuutta. Kujeella oli ennen juoksariprojektia tosi hyvä ja nopsa pysäri. Pysäreillä pärjää kyllä ihan huipullakin, joten en loppujen lopuksi usko sen olevan meille kynnyskysymys. Meidän vauhdissa on yleisesti radalla paljon parantamisen varaa, sekä minulla että Kujeella. Kuje on hirmu kiltti eikä se liiku vielä täysiä radalla. Ehkä on siis ratkaisevampaa lähteä parantamaan etenemisvauhtia yleisesti että pärjätään tulevaisuudessa kolmosissa. Lisäksi mietin sitä, että jos tulen katumapäälle niin ainahan juoksariprojektin voi aloittaa uudelleen eri tekniikalla. Mielipiteitä asiasta saa esittää jos jollakulla on jotain ajatuksia, tuntuu että oma mielipiteeni vaihtelee tosi usein vaikka nyt olenkin kallistunut pysäytykseen palaamiseen.

Lukan kuulumisiin tarkemmin. Lukalla on ollut viimeisen kuukauden aikana vähän terveysprobleemia. Kuukausi sitten kävin sen kanssa agilityepiksissä. Siellä ei tapahtunut mitään ihmeellistä mitä minä tai muut paikallaolijat olisivat huomanneet, mutta illalla muutaman tunnin unien jälkeen Luka ontui vasenta takajalkaansa ihan kunnolla. En löytänyt mitään aristavaa, kuumottavaa tai turvottavaa kohtaa ja Luka oli muuten ihan normaali oma itsensä. Ontuminen jatkui vielä seuraavana päivänä makuulta nousemisen yhteydessä parin askeleen verran ja sitten oireilu oli ohi. Varmuuden vuoksi pidin Lukan lyhyillä hihnalenkeillä parin viikon ajan ja sitten alettiin lisäämään liikuntaa asteittain. Edelleenkään, ei oireiluja, ei metsässä rallailun jälkeen eikä tokotreenien yhteydessä. Eilen, kuukausi ontumisen jälkeen, uskalsin tehdä Lukan kanssa kevyen agilitytreenin. Tehtiin ehkä 15 cm rimoilla muutamalla hypyllä saksalaista ja käteentulemisia, ei mitään rankkaa ja lyhytkestoisesti. Treenin alussa Luka liukastui, ei pahan näköisesti kylläkään ja jatkoi ihan normaalisti sen jälkeenkin. Käveltiin kotiin, Luka nukkui pari tuntia ja kipitti sitten eteisestä ontuen sitä samaa jalkaa :( Voihan se olla että kysymyksessä on vain revähdys tai venähdys joka vaatii pidemmän ajan parantuakseen kunnolla, toivotaan niin. Nyt Luka saa kuitenkin jättää agilityn pidemmäksi ajaksi, katsotaan asiaa uudelleen vasta useampien kuukausien kuluttua. Pitää käydä osteopaatilla mahdollisimman pian tarkastamassa löytyykö lihaksistosta jotain mikä selittäisi tämän.

Toinen juttu on, että Lukalla on ollut jonkun aikaa epämääräistä mahaoireilua. Lukalla on aina ollut stressivatsa ja se menee löysälle aina kun jotain jännittävää tapahtuu. Ruoka-aineisiin liittyviä herkkyyksiä sillä ei ole ollut ikinä vaan löysyys on ollut selvästi pään sisäisiin asioihin liittyvää. Nyt maha on ollut kuitenkin löysällä vaikka Luka on ollut vain levossa. Lisäksi sillä on ollut tosi pahanhajuisia ilmavaivoja. Maitohappobakteereilla tai muilla vatsan ja suoliston toimintaa tukevilla valmisteilla ei tunnu olevan vaikutusta. Giardian halusin sulkea pois heti ensitilassa kun muutamilla koirilla meidän treenihallilla on todettu se, ja testi oli negatiivinen. Nyt kokeillaan vaihtaa ruokaa ja jos se ei pian vaikuta niin sitten on käytävä tutkituttamassa asia tarkemmin lääkärissä. Onneksi Luka on kuitenkin muuten aivan normaali joten en ole vielä kamalan panikoitunut tästä.

2 kommenttia:

  1. Kuje on hieno! :)

    Puomi on kyllä haastava juoksarina, mutta onhan se vaan hiton upea sitten jos toimii. Itse olen miettinyt että voi kun olisi helppo ja nopea tapa opettaa, koska ei itsellä ole kärsivällisyyttä tai aikaa siihen. Toisaalta kyllähän ihan huipullakin kuitenkin on monella pysäri puomilla, ja ne toimivat melkein juoksarin tavoin jos koira oikeasti menee nopeasti ja ohjaaja vapauttaa nopeasti. Mä uskoisin että pysäytyksenkin avulla pääsisitte vielä pitkälle, molemmat menette niin hyvin :) Ja tosiaankin, siihen juoksukontaktiinkin voi palata taas myöhemmin jos tuntuu että on tehnyt virheen päätöksessä!

    Mukavia treenihetkiä, päädyit sitten treenaamaan pelkkää puomia tai ihan agilityakin... ;D

    VastaaPoista
  2. En tiedä miten oot juoksupuomia lähtenyt opettamaan, mutta kaveri treenaa Helsingissä satu siltasen opissa, joka on kehittänyt sellasen äänialustan kontaktille. Eli se piippaa kun osuma tulee. Itse ajattelisin että tää auttaa ohjaajaa hirveästi, ei tule hutipalkkauksia. Eroaa myös trikmanin menetelmästä siinä että he laittaa koiran alastulolle ja siitä alas. Pikkuhiljaa koira lähtee pidemmältä puomilta ja loppujenlopuksi se tekee koko puomin. Toki sekin aloitetaan ihan maasta ensin. Tän tarkemmin en tiedä, oon vaan sivusta seurannut kaverin projektia :)

    VastaaPoista