sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Varhaiseläkeläinen



Niinhän siinä sitten kävi että Lukan ontumien syyksi paljastui vähän vakavampi homma.

Edellisessä postauksessa mainitsemastani ontumisesta meni jälleen kuukausi eteenpäin. Luka oli samalla tavalla alkuun levossa ja pikkuhiljaa enemmällä liikunnalla miten ensimmäisen ontumisen jälkeenkin. Sitten eräänä iltana Ville oli Lukan kanssa lenkillä. He olivat ylittämässä mutalällyä pyöreitä pitkospuita pitkin, kun vastaan oli tullut yllättäen koira, josta Luka oli kiihtynyt niin että liukastui pitkospuilla. Jalka, jota se oli aiemmin ontunut, oli uponnut mutaan, mutta ei ollut esim. kolahtanut mihinkään tai jäänyt varsinaisesti kiinni. Kun Luka ponkaisi irti mudasta, se oli samalla kiljaissut ja oli sen jälkeen täysin kolmijalkainen. Oli ihan selvä homma että seuraavana aamuna suunnataan eläinlääkäriin. Luka ontui voimakkaasti/oli kolmijalkainen vielä seuraavanakin päivänä, mutta missään vaiheessa se ei aristellut tutkimista eikä ollut muuten kipeän oloinen. Jalasta ei taaskaan löytynyt mitään kuumotusta tai turvotusta. Epäilin itse vahvasti ristisidevammaa ja ihan sillä oletuksella lähdettiin lääkäriin että ristiside varmaankin on mennyt.

Lääkäri totesi saman mitä olin olettanut, vaikkakin Luka ei reagoinut vetolaatikkotestiin tyypillisesti. Lääkäri pohti että mahdollisesti koska Luka on hyvässä lihaskunnossa, sen lihaksisto kompensoi revennyttä ristisidettä eikä reaktio siksi ollut ihan tyypillinen. Lukan polvi myös röntgenkuvattiin ja lääkärin mukaan näytti kuvassa aivan normaalilta eikä nivelrikkoa ollut. Lääkärillä jolla kävimme, on myös viralliset polvilausuntoluvat, eikä nivelessä tuntunut hänen mukaansa palpoidessakaan lainkaan löysyyttä. Luka sai mukaan kipulääkkeet ja kehotuksen sopia leikkausaikaa jonkun ortopedin kanssa mahdollisimman pikaisesti.

Varasin ajan puolentoista viikon päähän Seinäjoelle, ortopedi Jarmo Rintasalolle. Sovimme että polvi tähystetään ja mahdollisesti leikataan jos/kun ristisiteen repeäminen todetaan tähystyksessä samalla käynnillä. Selitin ensin ontumahistorian ortopedille ja hän ryhtyi kopeloimaan Lukan koipea todeten aika pian että ristiside ja itse polvi tuntuvat aivan normaaleilta. Hän löysi kipupisteen pohjelihaksen ulkohaaran yläkiinnityskohdan alueelta. Luka rauhoitettiin ja ortopedi katsoi kuvat, jotka olin lähettänyt hänelle aiemmin. Myös toinen polvi kuvattiin vertailun vuoksi. Molempien jalkojen kuvissa näkyi luupiikit polven takana uloimman nuljuluun yläosassa, oireilevassa jalassa oli isompi luupiikki mutta molemmat kuitenkin ortopedin mukaan pieniä kooltaan. Hän kertoi kyseessä olevan krooninen rasitusvamma. Oireilevassa jalassa luupiikki on aiheuttanut tulehduksen ympäröivään kudokseen.

Ortopedi epäili vahvasti vamman tulleen agilitysta ja kertoi sen olevan koko ajan yleistymään päin agilitykoirilla kun vauhti ja kiihkeys kasvavat. Vamma on tyypillinen koiralle, joka liikkuu voimakkaasti ja lujaa. Itse epäilen Lukan tapauksessa kyseessä olevan monen asian summa, me ollaan nimittäin harrastettu agilitya vireongelmien takia hyvin maltillisesti ja pidetty esimerkiksi se vuoden tauko välissä - sen jälkeen jatkettiin vieläkin varovaisemmin ja treenattiin harvemmin. Olen aina hoitanut lämpät ja jäähkät tunnollisesti ja Lukaa on hoidatettu ammattilaisilla. Se ei ennen taukoakaan (=sydändiagnoosia) ole varmaan ikinä treenannut esimerkiksi useana päivänä putkeen vaan olen pitänyt huolen siitä että se saa tarpeeksi lepoa, yleensä ollaan treenattu vain kerran viikkoon. Ja nämä asiat on olleet näin jo meidän harrastamisen alkumetreiltä lähtien. Luka ei osaa varoa itseään arkielämässäkään, se esimerkiksi törmäilee jatkuvasti koska se tekee ensin ja miettii vasta sitten. Kaikkia tilanteita ei valitettavasti pysty ennaltaehkäisemään vaikka haluaisikin.

Vaikka tiedän että en ole omalla toiminnallani ainakaan tietääkseni edesauttanut rasitusvamman syntymistä niin syyllisyys painaa silti mieltä, jatkuvasti tulee mitäjos-ajatuksia että oliskohan tämän voinut tehdä vielä eri tavalla tai mitä jos ei oltaisi alunperinkään alettu harrastaa agilitya. Olisiko pitänyt lopettaa kokonaan kun vireen liiallinen nouseminen tuli ilmi sen sijaan että yritettiin vuosia työstää sitä. Tai sitten hyppytekniikka-asiat, niiden kanssa painittiin myös pitkään ja tehtiin tosi paljon hyppytekniikkaharjoitteita - oliko jompikumpi luupiikkien kanssa syy tai seuraus? Missä vaiheessa ne ovat alkaneet muodostua, olisiko mun pitänyt huomata jotain?

Toisaalta mietin myös sitä että en ainakaan tähän mennessä ole löytänyt kuin kaksi vastaavan diagnoosin saanutta koiraa, ja ne ovat molemmat myös kelpieitä. Onkohan tämä vain sattumaa...

Luka sai polveen kortisonipistoksen ja ohjeen käydä laserhoidoissa 5-6 kertaa. Sen jälkeen jatketaan tulehduskipulääkkeellä jos on vielä tarve. Lyhyillä lenkeillä pidetään ainakin kolme viikkoa, kaikkia nopeita ja repäiseviä liikkeitä on vältettävä. Toivottavasti tällä saadaan tulehdus kuriin.

Onhan tämä parempi vaihtoehto kuin ristiside, nivelrikkoa ei tule ikinä muodostumaan tämän vamman takia ja leikkaushoitoa pitkine kuntoutuksineen ei tarvita. Jos kaikki menee hyvin niin Luka saa elää ihan normaalisti poisluettuna hullurallit, ja harrastaa leppoisampia lajeja. Rankemmat harrastukset unohdetaan tietysti ihan suoralta kädeltä. Tulehdus saattaa uusiutua tulevaisuudessa mutta toivotaan että ei kovin usein eikä pienestä syystä. Aika näyttää minkä verran ja minkälaista liikkumista jalat tulevat kestämään.

Maha sillä sentään saatiin kuriin ruoan vaihdoksella, jos jotain hyvää pitää keksiä.

2 kommenttia:

  1. Voi Nuka! :( Toivottavasti tulehdus ei uusiutuisi enää tulevaisuudessa ja kelpielle paljon terveitä päiviä!

    VastaaPoista
  2. Tosi harmi, onneksi ei ole oikeasti tosiaan leikkausta vaativa isompi pulma. Meillähän lonkkien löysyys on aiheuttanut tulehdusta. Ja pitkän etsinnän jälkeen huomattu, että punaiset lihat pahentaa tilannetta. Kannatan siis valkoisenlihan linjaa jos tulehdukset uusii. Yllättävän monella tämä sama pulma, josta lääkärit usein unohtaa varoittaa - vaikka on tieteellisissö tutkimuksissa todettu nöin olevan.


    Toivotaan teille kivuttomia vuosia ❤

    VastaaPoista